Hups, ylihuomenna olis sitten viimenen harjottelupäivä tässä järjestössä. Huomenna vielä viimenen keikka koululle oppilaskuntakokousta vetämään ja hommat ois raportin kirjottamista vaille myöten purkissa. Viikot täällä tuntuu hurahtavan niin nopeesti, että ei muista mitä minäkin päivänä on tullu tehtyä. Viime viikko meni pitkälti talolla ollessa, harjottelujuttuja tehden. Aika paljon tekemisiä on rajottanu myös se, että melkein päivittäin sataa vettä. Nyt parin viikon aikana ollaan kuitenkin saatu hyvin meidän projektia eteenpäin ja ollaankin pidetty jo kolme oppilaskuntakokousta. Oppilaat on aktiivisia ja avoimia, puhuvat suoraan niistä asioista, joihin tulis saada muutosta aikaan. Kokouksissa ollaan pelattu pelejä ja käyty läpi asioita joista oppilaat haluu keskustella. 

Tuntuu hassulta, että jo alle neljän viikon päästä ollaan kotona Suomessa. Ollaan keretty tottua tietynlaiseen arkeen täällä ja tottakai tuntuu oudolta, että kohta tämäkin lysti loppuu. Ikävähän tätä paikkaa tulee, mutta pakko myöntää että kolme kuukautta on just sopivan pitunen aika Afrikassa. Ainakin tällä hetkellä ja tässä maassa. Kokemusta ei vaihdettais mihinkään, mutta tietyt asiat afrikkalaisissa tavoissa on alkanu (varsinkin Maijun mielestä) ottamaan päähän. 

Se, että eläminen täällä otetaan rennosti ilman stressiä ja paineita, ei todellakaan haittaa näin vaihtelun kannalta. Viimeset 2 kuukautta ollaan voitu itekin ottaa asiat stressittä vastaan ja tehty hommia mukavan rennosti. Mut näiden ihmisten ainainen velttous näkyy siinä, että asiat etenee turhauttavan hitaasti ja tehottomasti. Afrikkalainen tekee kaiken hitaasti, ruoanlaitosta aina kävelemiseen asti. Käveleminen on paikallisilla mateluakin hitaampaa. Mutta toisaalta ollaan päästy huomaamaan itekin miks näin on, nimittäin kuuma ja hiostava ilmasto ei tee ihmisestä kovinkaan ahkeraa. Toinen juttu, mitä ei tulla Suomessa kaipaamaan on sähkö- ja vesikatkot. Se, että kunnollisen suihkun sijaan joudutaan usein roiskimaan jääkylmää vettä päällemme suoraan pulloista, ei edes haittaa. Mutta se, kun kuuden hengen huoneessa vesikatkon aikana luonnollisesti myöskään pytty ei vedä, on jo toinen juttu. Varsinkin sillon, kun puolet porukasta on mahataudissa.

Viime viikolla meidän kärsivällisyyttä koeteltiinkin oikein kunnolla kun pari päivää kestäneen sähkökatkon jälkeen oli vuorossa parin päivän vesikatkoksen aika. Päästiin siis käyttämään paljon otsalamppuja ja kantamaan kädet uuvuksissa litratolkulla vettä meidän huoneeseen. Viime viikolla oli myös jännä tilanne, kun päästiin ensimmäistä kertaa lahjomaan paikallista poliisia. Tuktukkiin sais lain mukaan ottaa kyytiin kolme matkustajaa, mutta meitäpä olikin kyydissä neljä. Tähän asti ollaan voitu huoletta ajella niiden kyydissä vaikka kuinka monta kerrallaan, mutta nyt illan hämärtyessä poliisisedät näkivät hyvän tilaisuuden (valkoihoiset rikkaat turistit) päästä tienaamaan vähän ylimäärästä rahaa. Siihen ne tuli meille isot aseet olillaan huutamaan, kuinka törkeesti rikotaan heidän maan lakeja. No, pitkän selkkauksen jälkeen maksettiin heille sit 10 000 shillinkiä = hurjat 5€. Eli tällä hetkellä luotto Tansanian poliisia kohtaan on erittäin korkealla..

Kuten jo mainittiin, enää noin kuukausi jäljellä tätä omalla tavalla hienoa, erilaista elämää afrikkalaisessa kulttuurissa. Tämä viikko pyöritään vielä Baharilla, mutta heti ens viikon alusta lähetään maan pohjoisosaan, pieneen maalaiskaupunkiin nimeltä Moshi. Siellä vietetään muutama yö, josta jatketaan kahden suomalaisen tytön kanssa kolmen päivän Ngoro Ngoro safarille. Tarkotuksena ois pyöriä Kilimanjaron kupeessa kraatereilla, sademetsässä, Masai-maassa sekä kahviplantaaseilla. Safarin jälkeen suunnataan sit uudestaan Zanzibarille kuudeksi yöksi, kierellään ympäri saarta eri paikoissa. Sitten oiskin aika pakkailla rinkat, viettää muutama yö Darin keskustassa ja ottaa lento kohti KOTIA! 

                                                              Kotibiitsin maisemia


                                                     PS. Ihanaa äitienpäivää äidit!