Time for a holiday

Sanottiin "CHEESE!"

Lomamoodi hyvinkin jo päällä, alotettiin kolmen viikon paussi töistä ja kouluhommista ottamalla viikonloppuna aurinkoa ja shoppailemalla viimeiset tuliaiset Darista. Ei voidakaan sanoa, että reissu ois kovin ottanu kunnon päälle töiden suhteen, mut loma on aina loma. Meidän viimenen oppilaskuntakokous meni oikein hyvin ja vähän haikeana hyvästeltiin kaikki oppilaat. Ketutus Afrikkalaiseen tapaan hoitaa asioita oli taas lähellä, kun kokous jouduttiin viime hetkillä siirtämään maanantaista keskiviikkoon. Maanantaiaamuna saatiin opettajalta puhelu, "oppilaat eivät ole tänään koulussa, tulkaa toki keskiviikkona, he EHKÄ ovat silloin paikalla." Oltiin siis ihan varmoja, että keskiviikkona saadaan leikkiä leikkejämme kahdestaan, mutta yllätykseksi paikalla oli yhtä vaille kaikki ryhmän jäsenet. Jäipi erittäin hyvä fiilis! Viime viikolla hyvästeltiin myös pari meidän suomikaveria, ja itkuksihan se meni. Kotiintulo on jo mukavan lähellä, mutta harmittaa että kaikki tämä on kohta takana, ihanat ystävät ja erilainen elämä.

Maisemia bussista

Eilen alotettiin meidän varsinainen lomareissu ja matkustettiin 9 tuntia bussissa tänne pikkukaupunkiin, Moshiin. Eka luultiin, että matka ois kestäny hurjat 15h mutta ei sentään, oli onneks väärää tietoa sen suhteen. Tänään käytiin tutustumassa kaupunkiin, joka on melko pieni ja kompakti Darin keskustaan verrattuna. Meidän oppaana oli mukava 55-vuotias pappa (vanhemmat älkää loukkaantuko tästä sanavalinnasta, täällä siis eliniän ennuste miehillä on 52 vuotta, tää jätkä oli siis hyvinkin jo parhaat päivänsä nähny). Täällä kaikki on suht lähellä, ei tarvii tuntia körötellä ruuhkassa päästäkseen keskustaan syömään. Paikkana Moshi on todella kaunis. Kilimanjaro on valitettavasti yleensä pilvien peitossa, varsinki näin sadekauden aikaan. Eilen kuitenkin päästiin sattumalta näkemään tuon mahtavan vuoren huippu, kun käytiin vähän talon ympäristössä kävelemässä. Oltiin kummatkin ihan ihmeissämme, että voiko se tosiaan olla Kilimanjaro. Mutta niin se vaan siinä vieressä möllötti.  

Maiju ja se mukava Pappa matkalla kotiin

Joku nyppylä, ei siis Kilimanjaro..

Yövytään täällä Moshissa Art in Tanzanian vapaaehtoistalolla, joka on melko erilainen Baharin taloon verrattuna. Tällä hetkellä täällä asuu meidän lisäks vain yks skottilainen tyttö. Talo on siis paljon pienempi ja rauhallisempi, mikä on kyllä  mukavaa vaihtelua Darin hälinään. Seuraavat päivät hengaillaan täällä, kierellään kaupungilla ja keksitään kaikenlaista aktiviteettia (lue: shoppailua ja auringonottoa). Keskiviikkona meidän joukkoon liittyy myös meidän ystävät, Elina ja Silja. Perjantaiaamuna lähdetään sit porukalla kolmen päivän safarille ja maanantaina takas Dariin. Tän reissun ehkä odotetuin viikonloppu on siis edessä, kun päästään näkemään ihkaoikea SIMBA!

Hups, ylihuomenna olis sitten viimenen harjottelupäivä tässä järjestössä. Huomenna vielä viimenen keikka koululle oppilaskuntakokousta vetämään ja hommat ois raportin kirjottamista vaille myöten purkissa. Viikot täällä tuntuu hurahtavan niin nopeesti, että ei muista mitä minäkin päivänä on tullu tehtyä. Viime viikko meni pitkälti talolla ollessa, harjottelujuttuja tehden. Aika paljon tekemisiä on rajottanu myös se, että melkein päivittäin sataa vettä. Nyt parin viikon aikana ollaan kuitenkin saatu hyvin meidän projektia eteenpäin ja ollaankin pidetty jo kolme oppilaskuntakokousta. Oppilaat on aktiivisia ja avoimia, puhuvat suoraan niistä asioista, joihin tulis saada muutosta aikaan. Kokouksissa ollaan pelattu pelejä ja käyty läpi asioita joista oppilaat haluu keskustella. 

Tuntuu hassulta, että jo alle neljän viikon päästä ollaan kotona Suomessa. Ollaan keretty tottua tietynlaiseen arkeen täällä ja tottakai tuntuu oudolta, että kohta tämäkin lysti loppuu. Ikävähän tätä paikkaa tulee, mutta pakko myöntää että kolme kuukautta on just sopivan pitunen aika Afrikassa. Ainakin tällä hetkellä ja tässä maassa. Kokemusta ei vaihdettais mihinkään, mutta tietyt asiat afrikkalaisissa tavoissa on alkanu (varsinkin Maijun mielestä) ottamaan päähän. 

Se, että eläminen täällä otetaan rennosti ilman stressiä ja paineita, ei todellakaan haittaa näin vaihtelun kannalta. Viimeset 2 kuukautta ollaan voitu itekin ottaa asiat stressittä vastaan ja tehty hommia mukavan rennosti. Mut näiden ihmisten ainainen velttous näkyy siinä, että asiat etenee turhauttavan hitaasti ja tehottomasti. Afrikkalainen tekee kaiken hitaasti, ruoanlaitosta aina kävelemiseen asti. Käveleminen on paikallisilla mateluakin hitaampaa. Mutta toisaalta ollaan päästy huomaamaan itekin miks näin on, nimittäin kuuma ja hiostava ilmasto ei tee ihmisestä kovinkaan ahkeraa. Toinen juttu, mitä ei tulla Suomessa kaipaamaan on sähkö- ja vesikatkot. Se, että kunnollisen suihkun sijaan joudutaan usein roiskimaan jääkylmää vettä päällemme suoraan pulloista, ei edes haittaa. Mutta se, kun kuuden hengen huoneessa vesikatkon aikana luonnollisesti myöskään pytty ei vedä, on jo toinen juttu. Varsinkin sillon, kun puolet porukasta on mahataudissa.

Viime viikolla meidän kärsivällisyyttä koeteltiinkin oikein kunnolla kun pari päivää kestäneen sähkökatkon jälkeen oli vuorossa parin päivän vesikatkoksen aika. Päästiin siis käyttämään paljon otsalamppuja ja kantamaan kädet uuvuksissa litratolkulla vettä meidän huoneeseen. Viime viikolla oli myös jännä tilanne, kun päästiin ensimmäistä kertaa lahjomaan paikallista poliisia. Tuktukkiin sais lain mukaan ottaa kyytiin kolme matkustajaa, mutta meitäpä olikin kyydissä neljä. Tähän asti ollaan voitu huoletta ajella niiden kyydissä vaikka kuinka monta kerrallaan, mutta nyt illan hämärtyessä poliisisedät näkivät hyvän tilaisuuden (valkoihoiset rikkaat turistit) päästä tienaamaan vähän ylimäärästä rahaa. Siihen ne tuli meille isot aseet olillaan huutamaan, kuinka törkeesti rikotaan heidän maan lakeja. No, pitkän selkkauksen jälkeen maksettiin heille sit 10 000 shillinkiä = hurjat 5€. Eli tällä hetkellä luotto Tansanian poliisia kohtaan on erittäin korkealla..

Kuten jo mainittiin, enää noin kuukausi jäljellä tätä omalla tavalla hienoa, erilaista elämää afrikkalaisessa kulttuurissa. Tämä viikko pyöritään vielä Baharilla, mutta heti ens viikon alusta lähetään maan pohjoisosaan, pieneen maalaiskaupunkiin nimeltä Moshi. Siellä vietetään muutama yö, josta jatketaan kahden suomalaisen tytön kanssa kolmen päivän Ngoro Ngoro safarille. Tarkotuksena ois pyöriä Kilimanjaron kupeessa kraatereilla, sademetsässä, Masai-maassa sekä kahviplantaaseilla. Safarin jälkeen suunnataan sit uudestaan Zanzibarille kuudeksi yöksi, kierellään ympäri saarta eri paikoissa. Sitten oiskin aika pakkailla rinkat, viettää muutama yö Darin keskustassa ja ottaa lento kohti KOTIA! 

                                                              Kotibiitsin maisemia


                                                     PS. Ihanaa äitienpäivää äidit!

Runosuoni ei ole sykkinyt vähään aikaan ja blogin kirjoittelu onkin meinannut jäädä unholaan. Nyt saatte kuitenki hieman raportointia meidän uusista käänteistä täällä. Annikan synttäreiden juhlinta aloitettiin jo lauantaina Full Moon partyjen merkeissä. Varsinaisena synttäriaamuna sunnuntaina Annikan sydäntä lämmitti tyttöjen läheisestä leipomosta hakema synttärileivos. Päivää jatkettiin reissaamalla Kicamboniin, joka on sellainen niemimaa-alue lyhyen lauttamatkan päässä. Vietettiin siellä aikaa yhdellä rannalla rentoillen ja juomia siemaillen. Oltiin koko päivä reissun päällä, koska matkat Kicamboniin ja takaisin daladalalla, lautalla ja tuktukeilla kesti yhteensä noin viisi tuntia, vaikka kilometreissä matka ei ole pitkä. Täällä liikenteessä saa kuitenkin aikaa kulumaan hyvinkin paljon. Päivä oli meistä molemmista oikein mukava, mutta seuraavana aamuna Maijulla meni hermot Afrikan kanssa. Ainainen ruuan odottelu, liikenteen hitaus ja ylipäätään Afrikan hidas meininki ottivat päähän rankemmin kuin koskaan aiemmin.  Onneksi Maiju pääsi ärsytyksensä yli parin päivän jälkeen ja Afrikka on jälleen ystävä.

Käytiin yhdellä shoppailureissulla tajuttoman hyvässä sushipaikassa, syötiin siis kasvisrullia Maijun rajoitusten vuoksi, ja oli muuten HYVVÄÄ! Annika ei tosin lämmennyt tälle japanilaiselle ihmeelle ihan niin paljoa kuin Maiju..

 Ollaan tässä keritty saamaan kolme uutta kämppistäkin meidän huoneeseen, kaikki edelleen suomalaisia. Talolle on kuitenkin tullut uusia vapaaehtoisia myös Ranskasta, Briteistä, Saksasta ja Usasta, joten meininki on kansainvälisempi kuin aikaisemmin. Harjoittelu on edennyt ihan kivasti, koska oppilaskunta on muodostettu ja ollaan käyty jo tapaamassa sen jäseniä muutamaan otteeseen. Lisäksi ollaan vierailtu yhdellä orpokodilla pari kertaa lasten kanssa leikkimässä. Laatuviihdettä ollaan päästy myös seuraamaan leffateatterissa American Pie Reunionin tähdittämänä. Rahaa ollaan onnistuttu myös tuhlaamaan melko kiitettävästi. Mietittiin tässä just, että kun syödään ulkona monta kertaa viikossa, nii ihmekös tuo, jos pankkitilit tyhjenee. Täällä tosin pääsee syömään hienosti pienellä rahallakin. Yhdessä hulppeassa paikassa Annikan alkuruoka+pääruoka+jälkkäri+juomat kustansivat noin 15 euroa, ei siis paha. Ja oli muuten aivan täydellistä Brownieta jätskin kanssa! 

Meidän lomaviikot lähestyy ja ootellaanki jo innolla safarille ja Sansibarille pääsyä. Safari tehdään Kilimanjaron juurelle Ngorogoroon ja ennen tuota reissua vietetään viikko Moshin kaupungissa. Matkaseuraksi Moshiin saadaan Sonja ja loppuloma vietetään Siljan ja Elinan kanssa.  Kahdestaan meidän ei tarvitse ollakaan kun vaan viimeiset päivät, mikä on turvallisuudenkin kannalta hyvä juttu. 

Ollaan muuten käyty kerran malariatesteissä, joista molemmat selvittiin puhtain paperein. Sadekauden läsnäolo on myös todella alkanut tuntumaan, koska taivas on ollut pilvessä ja vettä on satanut useana päivänä. Meistä onkin taas tullut ihan valkonaamoja, koska vähäinenki rusketus tuntuu hävinneen. Sadepäivinä ollaan linnottauduttu Elinan koneen ääreen tuijottamaan Sinkkuelämää. 

Vappua täällä juhlittiin melko sateisissa merkeissä, mutta aattona päästiin kuitenkin vapputunnelmaan syömällä hienosti ravintolassa ja jatkamalla iltaa lähipubissa. Vappupäivänä syötiin hyvin ja pidettiin piknik tuossa meidän pihalla. Annika on ollut vähän flunssainen, mutta eipä tuo ole hirveästi menoa haitannut. 

Kaks viikkoa vielä harjoittelua, ja sitten löydetäänki ittemme leijonien seasta safarilta. :)