Lähtölaskenta on jo hyvinki alkanu, nimittäin viikoista 10/11 takana! Ens perjantaina istutaan mukavasti British Airwaysin tarjoamalla lennolla kohti KOTIA! Tässäpä nyt viimeisempiä postauksia tältä reissulta. Huh, melkeinpä surullista.

Moshissa, Karatussa ja Ngorongoro safarilla hurahti meidän viime viikonloppu. Ja olipahan hieno reissu. Varsinkin safarin villieläimet ja mahtavat maisemat sai haukkomaan henkeä. Moshi oli tosi mukava paikka, siellä kaikki on kävelymatkan päässä, kaupunki siisti ja kaunis Darin miljoonakaupunkiin verrattuna. Ihmisiäkin on huomattavasti vähemmän ja ne on ystävällisempiä. Mietittiin, etta sinnekin olis ollut mukava mennä harjoittelua tekemään. Mutta turhapa sitä nyt on jossitella, kun harjottelu on jo takana. Onneks käytiin edes muutama päivä siellä pyörimässä. Dar on ehkä 2 kk mittaselle ajalle parempi vaihtoehto siinä mielessä, että tekemistä on enemmän ja plussaa on myös se, että se sijaitsee meren rannalla. Moshissa kun ei oo vettä lähelläkään.

Ngorongoro kraaterin maisemat oli siis todellakin kauneimmat mitä ollaan eläessämme nähty. Launtai alko aikaseen ja oltiinkin koko päivä safarilla, kyttäiltiin eläimiä ja kaikki odottelu oli sen arvosta, nimittäin nähtiin just kaikki ne eläimet mitä haluttiinkin. Maijun safarin kohokohta oli ehdottomasti leijonat, Annika puolestaan kilju onnesta kun nähtiin kirahveja. Täydellisen viikonlopun kruunas sunnuntaipäivä, kun käytiin paikallisten kahviplantaaseilla tekemässä itsellemme tuoretta kahvia ja päästiin kiipeilemään kallioilla vesiputouksien perässä. Kyllä oli jokaisen sentin arvonen reissu, sen verran hyvät fiilikset jäi kummallekin tuosta reissusta.

Moshissa vietettiin vielä yks yö safariviikonlopun päätteeksi ja heti maanantaiaamuna lähdettiin bussilla kohti Daria. Matka meni yllättävän äkkiä, 9h ja 2 pysähdystä. Eikä edes tehnyt pahaa! Perille päästyämme huomattiin heti, et ollaan Darissa. Moshin reissun jälkeen ilma tuntu ahdistavan kostealta ja kuumalta, siellä kun kerettiin tottua jo vähän inhimillisempään ilmastoon, sopivan lämmintä päivisin ja viiletä öisin. Tiistaiaamuna meidän reissaaminen jatkui, kun lähettiin vapaaehtoistalolta kukon laulun aikaan kohti Darin satamaa. Hypättiin satamassa lauttaan ja otettiin suunta kohti ihanaa Sansibarin saarta. Ekat yöt vietettiin Kendwan Sunset Bungaloweissa, hotelli tosi kiva ja hienolla paikalla. Myös meidän huone vaikutti hyvältä, kunnes toisena päivänä satoi vettä koko päivän ja hups, katto vuoti just Maijun sängyn yläpuolelta. Eihän se oo niin just, jos katto ei pidä vettä.. Muutenkin oltiin niin yllättyneitä siitä, että täällä ylipäätään sataa! Ollaan eletty koko reissumme siinä toivossa, että täällä päästään ottamaan viimeset kunnon rusketukset, mutta toisin kävi. Kaks päivää vettä tuli melkein taukoamatta, mut tänään ollaan onneks päästy jonkun verran nauttimaan auringosta. Saadaan ees vähän väriä ennen ku tullaan takas. Mut voidaan hyvinki palata Suomeen just yhtä ruskettuneina kun oltais käyty Kanarian saarilla viikon lomalla. No, eipähän ainakaan olla jo 30-vuotiaina liian ryppysiä ja rumia liiasta auringonotosta.

Eilen sit vaihdettiin paikkaa Kendwasta Nungwiin ja siellä vietettiin yömme Tanzanite nimisessä hotellissa. Hotelli oli todellakin hieno (näkyy myös hinnassa) ja maisemat ihan paratiisimaiset. Hauskinta tässä oli se, että vasta 1.6., eli tänään alkoi "high season" ja oltiin siis hotellin ainoat asukkaat. Meitä neljää varten oli ihan oma kokki, tarjoilija ja vastaanottotyöntekijä. Olis voinu siis huonomminkin mennä! Tänään jatkettiin matkaa saaren itäosaan, Tamarindiin. Paikka ei ehkä ihan niin hieno kun edellinen, mutta käy hyvin meidän tasoon. Vietetään täällä kaks yötä, jonka jälkeen Stone Townissa vielä yö hostellissa, jonka taso ei luultavasti tule olemaan kovin korkea, jos hintaa katsotaan. Näitä halvempiakin hostelleja on kuitenki pakko ottaa matkan varrelle, jos meinattiin loppupäiviksi ylipäätään saada kattoa päämme päälle. Sitten yövytään vielä yks yö Darin keskustassa Siljan ja Ellun kanssa, ja tiistaina hyvästellään ne kotimatkalle. Viimeset kaks päivää vietetään ihan kahdestaan Darissa, halvoissa hostelleissa tottakai. Innolla jo odotetaan Suomeen tuloa, tällanen rannoilla makoilu ja hotelleissa asuminen on pidemmän päälle melko ykstoikkosta. Ollaan ainakin päästy rentoutumaan, ainakin näin luullaan. Saa sit nähdä, miten väsyneitä ollaan kuhan päästään kotiin.

Ei voi muuta kun ihmetellä, miten äkkiä se kolme kuukautta hurahtikaan. Toisaalta tuntuu, että siitä on ikuisuus kun tultiin tänne, mut todellisuudessa aika on mennyt niiiiiin nopeasti. Afrikka oli kyllä unohtumattoman hieno kokemus, niin paljon ollaan opittu erilaisesta elämästä ja myös itsestämme. Täällä ihmiset todellakin elää meihin verrattuna vaatimattomasti, ottavat asiat rennosti ja stressittä ja osaavat arvostaa pieniäkin juttuja. Onneks päästiin tänne harjottelumme tekemään, sen verran hyvin (ja huonosti) Tansania on meitä kohdellut!   

Time for a holiday

Sanottiin "CHEESE!"

Lomamoodi hyvinkin jo päällä, alotettiin kolmen viikon paussi töistä ja kouluhommista ottamalla viikonloppuna aurinkoa ja shoppailemalla viimeiset tuliaiset Darista. Ei voidakaan sanoa, että reissu ois kovin ottanu kunnon päälle töiden suhteen, mut loma on aina loma. Meidän viimenen oppilaskuntakokous meni oikein hyvin ja vähän haikeana hyvästeltiin kaikki oppilaat. Ketutus Afrikkalaiseen tapaan hoitaa asioita oli taas lähellä, kun kokous jouduttiin viime hetkillä siirtämään maanantaista keskiviikkoon. Maanantaiaamuna saatiin opettajalta puhelu, "oppilaat eivät ole tänään koulussa, tulkaa toki keskiviikkona, he EHKÄ ovat silloin paikalla." Oltiin siis ihan varmoja, että keskiviikkona saadaan leikkiä leikkejämme kahdestaan, mutta yllätykseksi paikalla oli yhtä vaille kaikki ryhmän jäsenet. Jäipi erittäin hyvä fiilis! Viime viikolla hyvästeltiin myös pari meidän suomikaveria, ja itkuksihan se meni. Kotiintulo on jo mukavan lähellä, mutta harmittaa että kaikki tämä on kohta takana, ihanat ystävät ja erilainen elämä.

Maisemia bussista

Eilen alotettiin meidän varsinainen lomareissu ja matkustettiin 9 tuntia bussissa tänne pikkukaupunkiin, Moshiin. Eka luultiin, että matka ois kestäny hurjat 15h mutta ei sentään, oli onneks väärää tietoa sen suhteen. Tänään käytiin tutustumassa kaupunkiin, joka on melko pieni ja kompakti Darin keskustaan verrattuna. Meidän oppaana oli mukava 55-vuotias pappa (vanhemmat älkää loukkaantuko tästä sanavalinnasta, täällä siis eliniän ennuste miehillä on 52 vuotta, tää jätkä oli siis hyvinkin jo parhaat päivänsä nähny). Täällä kaikki on suht lähellä, ei tarvii tuntia körötellä ruuhkassa päästäkseen keskustaan syömään. Paikkana Moshi on todella kaunis. Kilimanjaro on valitettavasti yleensä pilvien peitossa, varsinki näin sadekauden aikaan. Eilen kuitenkin päästiin sattumalta näkemään tuon mahtavan vuoren huippu, kun käytiin vähän talon ympäristössä kävelemässä. Oltiin kummatkin ihan ihmeissämme, että voiko se tosiaan olla Kilimanjaro. Mutta niin se vaan siinä vieressä möllötti.  

Maiju ja se mukava Pappa matkalla kotiin

Joku nyppylä, ei siis Kilimanjaro..

Yövytään täällä Moshissa Art in Tanzanian vapaaehtoistalolla, joka on melko erilainen Baharin taloon verrattuna. Tällä hetkellä täällä asuu meidän lisäks vain yks skottilainen tyttö. Talo on siis paljon pienempi ja rauhallisempi, mikä on kyllä  mukavaa vaihtelua Darin hälinään. Seuraavat päivät hengaillaan täällä, kierellään kaupungilla ja keksitään kaikenlaista aktiviteettia (lue: shoppailua ja auringonottoa). Keskiviikkona meidän joukkoon liittyy myös meidän ystävät, Elina ja Silja. Perjantaiaamuna lähdetään sit porukalla kolmen päivän safarille ja maanantaina takas Dariin. Tän reissun ehkä odotetuin viikonloppu on siis edessä, kun päästään näkemään ihkaoikea SIMBA!

Hups, ylihuomenna olis sitten viimenen harjottelupäivä tässä järjestössä. Huomenna vielä viimenen keikka koululle oppilaskuntakokousta vetämään ja hommat ois raportin kirjottamista vaille myöten purkissa. Viikot täällä tuntuu hurahtavan niin nopeesti, että ei muista mitä minäkin päivänä on tullu tehtyä. Viime viikko meni pitkälti talolla ollessa, harjottelujuttuja tehden. Aika paljon tekemisiä on rajottanu myös se, että melkein päivittäin sataa vettä. Nyt parin viikon aikana ollaan kuitenkin saatu hyvin meidän projektia eteenpäin ja ollaankin pidetty jo kolme oppilaskuntakokousta. Oppilaat on aktiivisia ja avoimia, puhuvat suoraan niistä asioista, joihin tulis saada muutosta aikaan. Kokouksissa ollaan pelattu pelejä ja käyty läpi asioita joista oppilaat haluu keskustella. 

Tuntuu hassulta, että jo alle neljän viikon päästä ollaan kotona Suomessa. Ollaan keretty tottua tietynlaiseen arkeen täällä ja tottakai tuntuu oudolta, että kohta tämäkin lysti loppuu. Ikävähän tätä paikkaa tulee, mutta pakko myöntää että kolme kuukautta on just sopivan pitunen aika Afrikassa. Ainakin tällä hetkellä ja tässä maassa. Kokemusta ei vaihdettais mihinkään, mutta tietyt asiat afrikkalaisissa tavoissa on alkanu (varsinkin Maijun mielestä) ottamaan päähän. 

Se, että eläminen täällä otetaan rennosti ilman stressiä ja paineita, ei todellakaan haittaa näin vaihtelun kannalta. Viimeset 2 kuukautta ollaan voitu itekin ottaa asiat stressittä vastaan ja tehty hommia mukavan rennosti. Mut näiden ihmisten ainainen velttous näkyy siinä, että asiat etenee turhauttavan hitaasti ja tehottomasti. Afrikkalainen tekee kaiken hitaasti, ruoanlaitosta aina kävelemiseen asti. Käveleminen on paikallisilla mateluakin hitaampaa. Mutta toisaalta ollaan päästy huomaamaan itekin miks näin on, nimittäin kuuma ja hiostava ilmasto ei tee ihmisestä kovinkaan ahkeraa. Toinen juttu, mitä ei tulla Suomessa kaipaamaan on sähkö- ja vesikatkot. Se, että kunnollisen suihkun sijaan joudutaan usein roiskimaan jääkylmää vettä päällemme suoraan pulloista, ei edes haittaa. Mutta se, kun kuuden hengen huoneessa vesikatkon aikana luonnollisesti myöskään pytty ei vedä, on jo toinen juttu. Varsinkin sillon, kun puolet porukasta on mahataudissa.

Viime viikolla meidän kärsivällisyyttä koeteltiinkin oikein kunnolla kun pari päivää kestäneen sähkökatkon jälkeen oli vuorossa parin päivän vesikatkoksen aika. Päästiin siis käyttämään paljon otsalamppuja ja kantamaan kädet uuvuksissa litratolkulla vettä meidän huoneeseen. Viime viikolla oli myös jännä tilanne, kun päästiin ensimmäistä kertaa lahjomaan paikallista poliisia. Tuktukkiin sais lain mukaan ottaa kyytiin kolme matkustajaa, mutta meitäpä olikin kyydissä neljä. Tähän asti ollaan voitu huoletta ajella niiden kyydissä vaikka kuinka monta kerrallaan, mutta nyt illan hämärtyessä poliisisedät näkivät hyvän tilaisuuden (valkoihoiset rikkaat turistit) päästä tienaamaan vähän ylimäärästä rahaa. Siihen ne tuli meille isot aseet olillaan huutamaan, kuinka törkeesti rikotaan heidän maan lakeja. No, pitkän selkkauksen jälkeen maksettiin heille sit 10 000 shillinkiä = hurjat 5€. Eli tällä hetkellä luotto Tansanian poliisia kohtaan on erittäin korkealla..

Kuten jo mainittiin, enää noin kuukausi jäljellä tätä omalla tavalla hienoa, erilaista elämää afrikkalaisessa kulttuurissa. Tämä viikko pyöritään vielä Baharilla, mutta heti ens viikon alusta lähetään maan pohjoisosaan, pieneen maalaiskaupunkiin nimeltä Moshi. Siellä vietetään muutama yö, josta jatketaan kahden suomalaisen tytön kanssa kolmen päivän Ngoro Ngoro safarille. Tarkotuksena ois pyöriä Kilimanjaron kupeessa kraatereilla, sademetsässä, Masai-maassa sekä kahviplantaaseilla. Safarin jälkeen suunnataan sit uudestaan Zanzibarille kuudeksi yöksi, kierellään ympäri saarta eri paikoissa. Sitten oiskin aika pakkailla rinkat, viettää muutama yö Darin keskustassa ja ottaa lento kohti KOTIA! 

                                                              Kotibiitsin maisemia


                                                     PS. Ihanaa äitienpäivää äidit!

Runosuoni ei ole sykkinyt vähään aikaan ja blogin kirjoittelu onkin meinannut jäädä unholaan. Nyt saatte kuitenki hieman raportointia meidän uusista käänteistä täällä. Annikan synttäreiden juhlinta aloitettiin jo lauantaina Full Moon partyjen merkeissä. Varsinaisena synttäriaamuna sunnuntaina Annikan sydäntä lämmitti tyttöjen läheisestä leipomosta hakema synttärileivos. Päivää jatkettiin reissaamalla Kicamboniin, joka on sellainen niemimaa-alue lyhyen lauttamatkan päässä. Vietettiin siellä aikaa yhdellä rannalla rentoillen ja juomia siemaillen. Oltiin koko päivä reissun päällä, koska matkat Kicamboniin ja takaisin daladalalla, lautalla ja tuktukeilla kesti yhteensä noin viisi tuntia, vaikka kilometreissä matka ei ole pitkä. Täällä liikenteessä saa kuitenkin aikaa kulumaan hyvinkin paljon. Päivä oli meistä molemmista oikein mukava, mutta seuraavana aamuna Maijulla meni hermot Afrikan kanssa. Ainainen ruuan odottelu, liikenteen hitaus ja ylipäätään Afrikan hidas meininki ottivat päähän rankemmin kuin koskaan aiemmin.  Onneksi Maiju pääsi ärsytyksensä yli parin päivän jälkeen ja Afrikka on jälleen ystävä.

Käytiin yhdellä shoppailureissulla tajuttoman hyvässä sushipaikassa, syötiin siis kasvisrullia Maijun rajoitusten vuoksi, ja oli muuten HYVVÄÄ! Annika ei tosin lämmennyt tälle japanilaiselle ihmeelle ihan niin paljoa kuin Maiju..

 Ollaan tässä keritty saamaan kolme uutta kämppistäkin meidän huoneeseen, kaikki edelleen suomalaisia. Talolle on kuitenkin tullut uusia vapaaehtoisia myös Ranskasta, Briteistä, Saksasta ja Usasta, joten meininki on kansainvälisempi kuin aikaisemmin. Harjoittelu on edennyt ihan kivasti, koska oppilaskunta on muodostettu ja ollaan käyty jo tapaamassa sen jäseniä muutamaan otteeseen. Lisäksi ollaan vierailtu yhdellä orpokodilla pari kertaa lasten kanssa leikkimässä. Laatuviihdettä ollaan päästy myös seuraamaan leffateatterissa American Pie Reunionin tähdittämänä. Rahaa ollaan onnistuttu myös tuhlaamaan melko kiitettävästi. Mietittiin tässä just, että kun syödään ulkona monta kertaa viikossa, nii ihmekös tuo, jos pankkitilit tyhjenee. Täällä tosin pääsee syömään hienosti pienellä rahallakin. Yhdessä hulppeassa paikassa Annikan alkuruoka+pääruoka+jälkkäri+juomat kustansivat noin 15 euroa, ei siis paha. Ja oli muuten aivan täydellistä Brownieta jätskin kanssa! 

Meidän lomaviikot lähestyy ja ootellaanki jo innolla safarille ja Sansibarille pääsyä. Safari tehdään Kilimanjaron juurelle Ngorogoroon ja ennen tuota reissua vietetään viikko Moshin kaupungissa. Matkaseuraksi Moshiin saadaan Sonja ja loppuloma vietetään Siljan ja Elinan kanssa.  Kahdestaan meidän ei tarvitse ollakaan kun vaan viimeiset päivät, mikä on turvallisuudenkin kannalta hyvä juttu. 

Ollaan muuten käyty kerran malariatesteissä, joista molemmat selvittiin puhtain paperein. Sadekauden läsnäolo on myös todella alkanut tuntumaan, koska taivas on ollut pilvessä ja vettä on satanut useana päivänä. Meistä onkin taas tullut ihan valkonaamoja, koska vähäinenki rusketus tuntuu hävinneen. Sadepäivinä ollaan linnottauduttu Elinan koneen ääreen tuijottamaan Sinkkuelämää. 

Vappua täällä juhlittiin melko sateisissa merkeissä, mutta aattona päästiin kuitenkin vapputunnelmaan syömällä hienosti ravintolassa ja jatkamalla iltaa lähipubissa. Vappupäivänä syötiin hyvin ja pidettiin piknik tuossa meidän pihalla. Annika on ollut vähän flunssainen, mutta eipä tuo ole hirveästi menoa haitannut. 

Kaks viikkoa vielä harjoittelua, ja sitten löydetäänki ittemme leijonien seasta safarilta. :)

Mamboa kaikille sinne Suomeen!

Harjottelusta nyt jo yli puolet purkissa! Huh, että aika meneekin nopeesti. Työharjottelun jälkeen enää 3 viikkoa lomailua ja sit ollaanki jo takas kotona.. Ainakaan vielä ei oo kyllästytty Afrikkaan, vaikka täältäkin omat ärsyttävyydet löytyy. Mut ollaan ihan hyvillämme siitä, että n. parin kuukauden päästä kun palataan kotiin, meitä on vastassa ihana KESÄ! Ja tosiaan ihanaa, että se on suomalainen kesä :) Ollaankin alettu jo lomaviikkojamme suunnittelemaan muutaman muun suomalaistytön kanssa. Tarkotus ois käydä ainakin safarilla ja Zanzibarilla. Saa vaan nähdä miten rahat riittää kaikkeen…

Viime viikko oli työharjottelun suhteen rennoin tähän mennessä. Oma projekti ei edennyt juuri ollenkaan niin päätettiin alkaa sunnittelemaan yhtä toista kouluun liittyvää tehtävää. Ajateltiin, että mennään yhdelle alueen orpokodille pitämään jonkinlaisia luovia harjotteita ja niitä sit suunniteltiin. Tänään meidän ois tarkotus mennä sinne sit lapsosille vähän leikkejä vetämään. Ja mukaan lähtee meidän kamut Sonja ja Sonja, jotka on myös sosionomiopiskelijoita. 

Viime viikonloppuna käytiin muutaman paikallisen kaverin kanssa Bagamoyo nimisessä kaupungissa. Mentiin perjantai-iltana (tarkotus oli lähteä klo 18, lähdettiin sitten "pienen" odottelun jälkeen klo 21 aikoihin) hostellille ja käytiin paikallisessa diskoteekissa. Ilta meni siis nopeesti ja aamulla oltiin tosi virkeinä valmiita kiertelemään kaupunkia. No, käytiinhän me syömässä ja yhdellä Art Marketilla.. Tuolta marketilta tosin jokainen tais löytää jotain kotiinviemiseksi. Iltapäivällä ajeltiin sit takaisin Baharille. Tulipahan käytyä jossain muuallakin, mut Bagamoyoon ei välttämättä tarvii enää toista kertaa eksyä, vaikkakin yhdellä rannalla nähty mielettömän upea tähtitaivas teki meihin molempiin vaikutuksen. Lauantaina käytiin vielä hienosti syömässä, meidän kämppiksen Susannan läksiäisten kunniaksi. Sunnuntaina suunnattiin White Sands hotellille ottamaan aurinkoa, joka oli tähän asti ylivoimasesti hienoin hotelliranta. Sisäänpääsyhintaan kuului myös mahtava buffetlounas, ja kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että Maiju arvioi mahansa koon taas vähän yläkanttiin. Ruoka oli niiiiiiin hyvää, Annika rakastui varsinkin passionhedelmämousseen, jota syötiin jälkkäriks.

Tänään vietetään parin tanskalaisen team leaderin läksiäisiä, tulee varmaan olemaan ihan hienot partyt. Viikonlopuksi meillä ei ookaan suurempia suunnitelmia, köllötellään auringossa jos säät sen vaan sallii. Viikko on nimittäin ollu melko pilvinen ja sateinen. Sunnuntaina tottakai vähän jotain spesiaalimpaa Annikan synttäreiden kunniaks! 

Hakuna Matata

Nyt jo kolme viikkoa takana, ja aateltiinki että vois olla aika kertoilla vähän tarkemmin Tansaniasta ja meidän elämästä täällä. 

Asuminen

Asutaan siis Dar es Salaamin kaupungissa, keskustasta noin 25 km päässä Bahari Beach nimisellä alueella. Bahari on tosi rauhallista ja maaseutumaista aluetta keskustaan verrattuna, mut täältä löytyy suunnilleen kaikki tarpeellinen eli kaupat ja pari ravintolaa suht läheltä. Myös yks isompi foodmarket löytyy kävelymatkan päästä. Keskustassa päin ollaan käyty vähintään kerran viikossa, rahaa nostamassa ja isompia kauppaostoksia tekemässä. Ihan keskustaan ollaan eksytty parisen kertaa syömään tai klubeilemaan. 

Kotina meillä tän harjottelun aikana toimii Art in Tanzanian Bahari Beachin vapaaehtoistalo/hostelli. Meidän huone on melkosen hyvä, ainakin paikalliseen tasoon nähden. Suihku toimii aina kun vettä on saatavilla ja tilaakin on ihan ruhtinaallisesti. Ainakin tällä hetkellä tilaa löytyy, kun meidän kuuden hengen huoneessa asuu vaan 3 ihmistä. Huoneesta löytyy yks iso kattotuuletin, joka siis toimii aina sillon kun on sähköä. Tuuletin ei kuitenkaan sen vertaa näillä leveyksillä auta, että ei jouduttais koko ajan hikoilemaan. Ilmastointi ois jees!

Nyt talolla asuu 7 suomalaisen lisäksi vain pari tanskalaista, muutama AIT:n työntekijä sekä talon henkilökuntaa. Tosin ens viikolla tänne tulee taas uusi iso porukka tanskalaisia tyttöjä, niillä kun on joku villitys tanskassa, että tullaan välivuosi viettämään "vapaaehtoistyön" merkeissä Afrikkaan. Samassa talossa toimii myös aamupäivisin lasten päiväkoti ja iltapäivisin aikuisten englannin opetus. Eli monenlaista sakkia täällä päivittäin näkee. 

Työharjoittelu

Kun tultiin Tansaniaan, meillä ei oikeesti ollut hajuakaan mitä kaikkea tullaan tänä aikana täällä tekemään. Eikä se kyllä selvinnyt ihan muutamassa päivässä paikan päälläkään.. Nyt meillä kuitenkin alkaa olla jonkunlainen haisu siitä, mikä meidän harjottelun tarkoitus vois olla. Meillä on yks pääprojekti, eli oppilasneuvostotoiminnan aloittaminen yhdelle Baharin alueen koululle. Projekti on edenny melko hitaasti, varsinki oppilaiden viikon mittaisen pääsiäisloman takia, mutta asiat kuitenkin etenee. Projekti kuuluu Unicefin Children's Agenda ohjelmaan, jossa on paljon erilaisia kehittämiskohtia sosiaalityötä ajatellen. Tän prokkiksen lisäksi ollaan oltu mukana kehittämässä erilaisia menetelmiä koulussa käytettävän kuritusväkivallan ehkäisemiseksi ja käyty vierailemassa orpokodilla sekä maalailemassa yhden koulun seiniä. Vaikka ei olla tunnettu oloamme kovin kiireisiksi tai stressaantuneiksi, niin kyllä tässä kolmen viikon aikana rannalla makoilun lisäksi on jotain saatu aikaan. Muutenkin työharjoittelu tuntuu tosi erilaiselta kuin Suomessa. Täällä ei tarvii ottaa paineita siitä, miten pärjää tai mitä muut ihmiset ajattelee sun "ammatillisuudesta". Kuhan vaan yrittää ja on mukana, se riittää. 

Kulkeminen

Koska täällä Baharilla ei nyt kovinkaan paljon ole tekemistä vapaa-ajalle, niin kuljetaan aika paljon lähemmäs keskustaa. Yleensä ostoksille, ravintolaan syömään tai ihan vaan yltiöhienojen hotellien rannalle itteämme grillailemaan. Kulkeminen paikasta toiseen on täällä suht helppoa ja halpaa. Eniten kuljetaan tuktukeilla, paikallisten mukaan bajajeilla, jotka on pieniä mopoautoja ilman ovia. Tuktukkiin mahtuu neljä, tosin ollaan taidettu mennä joku kerta kuudestaankin sellasella. Myös bussit, eli dala dalat, kulkee (täällä ei oo mitään tietoja aikatauluista, sitä vaan mennään odottelemaan tien varteen) ja niillä matkustaminen on todella halpaa. Ollaan maksettu pisimmästä matkasta 300 shillinkiä eli 30 senttiä ja sillä pääsee jo hyvän matkaan keskustaan päin. 

Ihmiset

Paikallisista meillä on erilaisia kokemuksia, pääosin kuitenki positiivisia. Lapset ja nuoret on todella ystävällisiä, mukavia ja aina hymyilemässä meille. Se onkin hassua, että ollaan paikallisille (varsinkin lapsille) täällä joku suurempikin nähtävyys... Ei olla totuttu tällaseen huomioon! Yleensä lapset vilkuttelee ja huutelee Jamboa, ja varsinkin leikkikouluissa tai orpokodeissa tulevat pitämään kädestä kiinni tai ihan syliin asti istumaan. On ollu opettavaista huomata, miten pienillä teoilla voi piristää toisen ihmisen päivää. Ollaan käyty orpokodilla ihan vaan viettämässä lasten kanssa aikaa, juttelemassa ja vähän leikkimässä ja se riittää niille. Tänne tullessaan ei todellakaan tarvii olla hienoja maailmanpelastussuunnitelmia, kun niin vähällä voi auttaa jo paljon.  

Myös paikalliset naiset, varsinkin talon kokki ja siivoojat, on olleet tosi mukavia meille. Ne on aina niin iloisia ja hyväntuulisia, tervehtivät aamupalalla ja kysyvät kuinka voidaan. Miehet on myös ystävällisiä, varsinkin talon työntekijät kaikki todella mukavia. Ollaan kuitenkin kaupungilla ollessamme huomattu, että vaaleaihoisina naisina saadaan tummaihoisilta miehiltä vähän enemmän huomiota. Miehet saattaa selittää tosi avoimesti, kuinka kauniita heidän mielestä ollaan ja pyytelevät drinksuille. Ollaan kuitenkin muistettu, että vaikka kuinka mukavia ihmisiä täällä ollaankin tavattu, niin myös niitä roistoja löytyy. Meitä on monesti kehotettu pitämään hyvää huolta käsilaukuista ja mustutetaan siitä, että ei pitäis kanniskella suuria summia rahaa mukanaan. Aina vaaleaihoisena tulee olla varovainen täällä liikkuessaan. Tämä huomattiin taas, kun yks suomalainen pariskunta oli kidnapattu ja ryöstetty Darin keskustassa viime viikonloppuna.. Tottakai kaikenlaista voi tapahtua missä vaan, mutta täällä on hyvä ottaa varman päälle ja liikkua mieluiten isolla porukalla. 

Kolmen viikon aikana on huomattu myös se, että afrikkalaiseen elämään kuuluu tietynlainen rentous ja asioiden hitaasti eteneminen. Esimerkiksi kolmen viikon aikana meidän oma kouluprojekti on edennyt todella vähän eteenpäin, mutta on kuitenkin sellainen olo, että kyllä me jotain aikaiseksi saadaan. Myös aikataulut ja niiden noudattaminen on täällä melko joustavia. Saatetaan odottaa bussia puoli tuntia yliaikaa tai tapaamisajankohtaa koulun rehtorin kanssa joudutaan siirtämään useita kertoja ennen varsinaista tapaamista. Ainakaan vielä tällainen rentous ja aikataulujen joustavuus ei oo alkanu suuremmin ärsyttämään. Suomessa ollaan totuttu tekemään asiat kiireellä ja mahdollisimman tehokkaasti, mikä aiheuttaa paljon paineita ja stressiä. Afrikkalaisten tyyli on huomattavasti ihmisystävällisempi, mutta toisaalta asioita ei saada järjestettyä yhtä tehokkaasti. 

Kaikista tärkein eli RUOKA

Meille hintaan täällä kuuluu aamupala sekä illallinen. Lounastakin saadaan, jos maksetaan 2000 shillinkiä, eli alle 1€. Ei siis pahan hintanen. Ruoka on tähän asti ollut syötävää ja välillä tosi maukastakin, illalliset varsinkin. Vaihtelua tosin ei paljoakaan löydy, yleensä riisi/pasta/peruna ja jonkunlaista kastiketta kylkeen. Karppaajana täällä ei siis pärjäis kovinkaan hyvin, mutta plussa on se, että ruokaan kuuluu myös yleensä salaattia + hedelmiä. Aamupalalla ei puolestaan voikaan kehua edes tämän vertaa, sillä ainoana leipävaihtoehtona on vaalea pullamössöleipä, jota ei todellakaan pysty joka aamu vetämään. Joinakin aamuina saadaan myös munakasta, mikä on todella hyvää. Sit lisäksi jotain hedelmiä ja siinäpä se onkin. Kaupasta ollaankin ostettu jogurttia, mehua ja muroja vähän täydentämään tätä monipuolista aamupala-antia.  

Talolla ollaan siis pääosin syöty tosi länsimaalaista ruokaa, mutta keskiviikkoiltaisin on  paikallisen ruoan vuoro ja tähän asti noista illoista on jäänyt monenlaisia kokemuksia. Ehkä eniten irvistyksiä aiheuttanut ruoka, mitä täällä on syöty, on paikallinen Ugali. Sen koostumus muistuttaa kokkareista mannapuuroa, joka ei maistu oikeastaan yhtään miltään. Ugali syödään oikeaoppisesti sormin ja se muotoillaan palloksi, jonka keskelle koloon laitetaan jotain kastiketta/muhennosta. Siitä ei ihan tullut meidän lemppariruokaa! Chapati puolestaan on paikallista ruokaa, joka maistuu meille kummallekin. Se on lettumainen leipä, joka maistuu todella hyvältä minkä tahansa lisukkeen kanssa. Esimerkiksi eilen me saatiin illallisella chapatia, salaattia ja papukastiketta. 

Shoppailu

Parhaat shoppailupaikat on löydetty tähän mennessä Zanzibarilta ja Darin keskustan tuntumassa olevalta Woodmarketilta. Woodmarket on iso alue kojuja, joissa myydään kaikkea puusta tehtyä esim lautasia, patsaita, salaatinottimia, koruja jne. Mutta myös paljon muuta niinku laukkuja ja kenkiä. Hintataso täällä Suomeen nähden melko halpaa, kuhan vaan jaksaa tinkiä hintoja tarpeeks. Vaaleaihoisena meiltä pyydetään ihan törkeen paljon ylihintaa, mut jos vaan jaksaa tingata niin hinnat saa tarpeeks alas. Sellanen muutamasta eurosta tinkaaminen tuntuu vaan joskus niin puuduttavalta ja turhalta, että pari kertaa on suostuttu maksamaan vähän enemmän. Korviksista ei olla kuitenkaan maksettu kertaakaan yli puoltatoista euroa, niitä saa onneks halvalla!   

Myös hedelmien ostaminen on täällä helppoa ja halpaa. Hedelmäkojuja löytyy melkein mistä vaan minne meneekin ja banaanin saa muutamalla sentillä. Ollaan myös innostuttu paikallisista appelsiineista (täällä ne on väriltään vihreitä eikä keltasia), mangoista ja ananaksista. Kaikki on varmasti ihan tuoretta ja kaiken lisäks vielä terveellistä. Saadaan ees vähän vitamiineja niiden hiilareiden lisäks.. 

Sää

Ikinä ei olla kummatkaan oltu näin kuumassa paikassa, ei edes Annika Thaimaassa ollessaan. Pari ensimmäistä viikkoa meni kuumuuteen totutellen, mutta nyt se tuntuu jo melko normaalilta, että otsa on ympäri vuorokauden hikinen tai että jo lyhyellä kävelymatkalla paita on yleensä läpimärkä hiestä. Suihkussa tulee siis käytyä vähintään kaks kertaa päivässä, muuten tätä ei kestäis! Uiminen on kans hyvä tapa lievittää oloa, mutta merivesikin on niin lämmintä, että ei siitä pitkäks aikaa oo apua. Just tässä kuussa pitäis alkaa sadekausi, ja on tässä jo jonkunlaista merkkiä sellasesta ollukin. Tän päivän on oikeestaan koko ajan satanu ja ukkostanu, mikä on kivaa vaihtelua paahtavan kuumaan aurinkoon. Sateen jälkeen on ihan mukavan raikas ilma, eikä läheskään niin tunkkanen ja hiostava kuin normaalisti. Tänään ei vaan päästy meidän viikottaiselle shoppausreissulle Mlimani ostoskeskukseen, mut jospa huomenna ois parempi tuuri.

Tansania on köyhimpiin maihin verrattuna jo hyvin kehittyny, varsinkin jos rikkaiden alueelle sattuu eksymään. Eli ei voida sanoa, että oltais oikeesti nähty köyhyyttä sieltä pahimmasta päästä. Turismi on selkeesti vaikuttanu paljon siihen, että länsimaalaiset ostoskeskukset, ravintolat ja hotellit on jo arkipäivää täälläkin. Köyhempiäkin alueita kyllä löytyy, ja niillä on todella karun näköistä. Ihmiset asuu pienissä likaisissa savi- tai puumajoissa roskien ja jätteiden keskellä. Tässä maassa siis ei ole vielä keksitty jätteiden hävittämiselle kovin järkevää tapaa, ihmiset vaan polttaa roskansa omilla pihoillaan. 

Kaikenkaikkiaan on tykätty olla täällä, mut voi kyllä olla et jossain vaiheessa tulee myös pieni laskukausi. Maiju ainakin on alkanu vähän jo ikävöimään oman kämpän rauhaa ja kaikkee 'luksusta', mitä sieltä löytyy. Saa nähdä, minkälaisilla fiiliksillä jatketaan seuraavat 2 kuukautta eteenpäin! 

Ommoo lommoo Zanzilla

Viime viikko hurahti tosi nopeesti, sillä vietettiin mukavan pituinen viiden päivän pääsiäisloma. Alkuviikko meni yhden väkivaltaprojektin parissa ja torstaiaamuna lähdettiin sit kohti kuuluisaa Zanzibarin saarta. Lauttamatka saarelle kesti reilun puoltoista tuntia ja tuona aikana kerettiin hyvin ottamaan pienet päikkärit lautan kannella. Perillä huomattiin melko äkkiä, että Zanzibarin Stone Town on täynnä kauniita historiallisia rakennuksia (tosin melko ränsistyneitä) ja muutenkin ympäristö oli vehreämpää kuin Darissa. Ensimmäiseks suunnattiin Zanzibarin AIT:n vapaaehtoistalolle. Kamat jätettyämme lähdettiin syömään ravintolaan, jossa oli tarjolla monenlaisia paikallisia ruokia. Paikka oli yllättävän hyvä, ruoka maistui ja kokonaiset ateriat saatiin alle viidellä eurolla. AIT:n talo oli melko erilainen kun täällä Baharilla, mutta huoneet oli ihan viihtyisiä. Parasta kuitenkin oli talon oma lemmikkiapina, jonka kanssa pelleiltiin aina kun kerettiin. Tosin kerran apina pääsi vahingossa meidän huoneeseen ja kakkasi yhteen sängyistä. 

Perjantaina nukuttiin pitkään ja lähdettiin brunssille muutaman suomalaistytön kanssa. Löydettiinkin aivan mahtavan hyvää ruokaa tarjoileva pieni kahvila, jossa syötiin ensimmäinen kunnollinen aamupala reiluun kahteen viikoon. Pitkän brunssin jälkeen shoppailtiin, shoppailtiin ja shoppailtiin. Stone Townista löytyy paljon kapeita kujia pikku kauppoineen ja niissähän saatiin kulumaan koko päivä. Saldona muun muassa afrikkalaistyylisiä koruja, haalareita, haaremihousuja ja muuta kivaa. Illalla käytiin ravintolassa syömässä ja mentiin Livingstone nimiseen baariin iltaa istumaan. 

Puoliksi syöty aamupala, Maiju kerkes syödä munakkaansa 

ennen kuin muisti ottaa kuvan tästä ihanuudesta

Tehokasta jätteiden hävittämistä!

Lauantaiaamuna startattiin taas aikaisin kohti Zanzibarin pohjoispuolta. Mentiin paikkaan nimeltä Kwenda Beach, Sunset Resort hotelliin. Päästyämme huoneeseen ei voitu uskoa silmiämme, oltiin tultu todellakin ihanaan luksus paratiisihotelliin. Huoneesta pääsi melkeinpä suoraan rannalle loikoilemaan ja baarikin löyty ihan vierestä. Päivä meni rannalla nukkuen, illalla puolestaan taas biletettiin. Viereisellä (suomalaisen omistamalla) hotellin rannalla oli Full Moon partyt, joihin oli tietenkin pakko mennä. Bileet oli tosi kivat, kun päästiin olemaan rannalla koko ajan, mutta tanssilattialla hiki virtasi taas normaaliin malliin.

Sunnuntaiaamuna oltiin valmiita ottamaan vielä viimeiset rusketukset ihanalla rannalla, mutta 15 minuutin auringonoton jälkeen taivaalle ilmestyi uhkaavan tummia pilviä. Eipä siinä kauan mennytkään, kun vettä tuli kaatamalla. Satoi sitten juuri sen 2 tuntia, jotka oltiin vielä Kwendalla ja auringon paistaessa lähdettiin takaisin Stone Towniin. Sunnuntai-iltana oltiin takaisin Baharilla ja supernälkäisinä odotettiin, että saadaan hyvää ruokaa. Toisin kuitenkin kävi ja saatiin lasten synttärikekkereiltä ylijääneitä kylmiä ranskalaisia ja nakkeja sekä kylmiä paistettuja banaaneja. Että sellanen pudotus arkeen! 

Tänään yritettiin saada omaa oppilasneuvosto projektia eteenpäin, mutta niinkun ollaan huomattu, asiat etenee hitaasti. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä käymään koululla keskustelemassa oppilaiden kanssa asioista. Tämän päivän Maijulla on ollut poikkeuksellisen väsynyt olo, mutta Annika lähtee illalla vielä leffaan parin tanskalaisen kanssa. 

Täällä on mennyt siis mukavasti mutta Annikan elämä hyttysten kanssa on käynyt entistä hankalammaksi. Nyt niiden aiheuttamien paukamien vuoksi on päällä antibioottikuuri. Muutenkin ollaan vuorotellen oltu pienessä flunssassa, mutta pahimmilta taudeilta on tähän mennessä säästytty.

                                                                   Monkey!