Runosuoni ei ole sykkinyt vähään aikaan ja blogin kirjoittelu onkin meinannut jäädä unholaan. Nyt saatte kuitenki hieman raportointia meidän uusista käänteistä täällä. Annikan synttäreiden juhlinta aloitettiin jo lauantaina Full Moon partyjen merkeissä. Varsinaisena synttäriaamuna sunnuntaina Annikan sydäntä lämmitti tyttöjen läheisestä leipomosta hakema synttärileivos. Päivää jatkettiin reissaamalla Kicamboniin, joka on sellainen niemimaa-alue lyhyen lauttamatkan päässä. Vietettiin siellä aikaa yhdellä rannalla rentoillen ja juomia siemaillen. Oltiin koko päivä reissun päällä, koska matkat Kicamboniin ja takaisin daladalalla, lautalla ja tuktukeilla kesti yhteensä noin viisi tuntia, vaikka kilometreissä matka ei ole pitkä. Täällä liikenteessä saa kuitenkin aikaa kulumaan hyvinkin paljon. Päivä oli meistä molemmista oikein mukava, mutta seuraavana aamuna Maijulla meni hermot Afrikan kanssa. Ainainen ruuan odottelu, liikenteen hitaus ja ylipäätään Afrikan hidas meininki ottivat päähän rankemmin kuin koskaan aiemmin.  Onneksi Maiju pääsi ärsytyksensä yli parin päivän jälkeen ja Afrikka on jälleen ystävä.

Käytiin yhdellä shoppailureissulla tajuttoman hyvässä sushipaikassa, syötiin siis kasvisrullia Maijun rajoitusten vuoksi, ja oli muuten HYVVÄÄ! Annika ei tosin lämmennyt tälle japanilaiselle ihmeelle ihan niin paljoa kuin Maiju..

 Ollaan tässä keritty saamaan kolme uutta kämppistäkin meidän huoneeseen, kaikki edelleen suomalaisia. Talolle on kuitenkin tullut uusia vapaaehtoisia myös Ranskasta, Briteistä, Saksasta ja Usasta, joten meininki on kansainvälisempi kuin aikaisemmin. Harjoittelu on edennyt ihan kivasti, koska oppilaskunta on muodostettu ja ollaan käyty jo tapaamassa sen jäseniä muutamaan otteeseen. Lisäksi ollaan vierailtu yhdellä orpokodilla pari kertaa lasten kanssa leikkimässä. Laatuviihdettä ollaan päästy myös seuraamaan leffateatterissa American Pie Reunionin tähdittämänä. Rahaa ollaan onnistuttu myös tuhlaamaan melko kiitettävästi. Mietittiin tässä just, että kun syödään ulkona monta kertaa viikossa, nii ihmekös tuo, jos pankkitilit tyhjenee. Täällä tosin pääsee syömään hienosti pienellä rahallakin. Yhdessä hulppeassa paikassa Annikan alkuruoka+pääruoka+jälkkäri+juomat kustansivat noin 15 euroa, ei siis paha. Ja oli muuten aivan täydellistä Brownieta jätskin kanssa! 

Meidän lomaviikot lähestyy ja ootellaanki jo innolla safarille ja Sansibarille pääsyä. Safari tehdään Kilimanjaron juurelle Ngorogoroon ja ennen tuota reissua vietetään viikko Moshin kaupungissa. Matkaseuraksi Moshiin saadaan Sonja ja loppuloma vietetään Siljan ja Elinan kanssa.  Kahdestaan meidän ei tarvitse ollakaan kun vaan viimeiset päivät, mikä on turvallisuudenkin kannalta hyvä juttu. 

Ollaan muuten käyty kerran malariatesteissä, joista molemmat selvittiin puhtain paperein. Sadekauden läsnäolo on myös todella alkanut tuntumaan, koska taivas on ollut pilvessä ja vettä on satanut useana päivänä. Meistä onkin taas tullut ihan valkonaamoja, koska vähäinenki rusketus tuntuu hävinneen. Sadepäivinä ollaan linnottauduttu Elinan koneen ääreen tuijottamaan Sinkkuelämää. 

Vappua täällä juhlittiin melko sateisissa merkeissä, mutta aattona päästiin kuitenkin vapputunnelmaan syömällä hienosti ravintolassa ja jatkamalla iltaa lähipubissa. Vappupäivänä syötiin hyvin ja pidettiin piknik tuossa meidän pihalla. Annika on ollut vähän flunssainen, mutta eipä tuo ole hirveästi menoa haitannut. 

Kaks viikkoa vielä harjoittelua, ja sitten löydetäänki ittemme leijonien seasta safarilta. :)

Mamboa kaikille sinne Suomeen!

Harjottelusta nyt jo yli puolet purkissa! Huh, että aika meneekin nopeesti. Työharjottelun jälkeen enää 3 viikkoa lomailua ja sit ollaanki jo takas kotona.. Ainakaan vielä ei oo kyllästytty Afrikkaan, vaikka täältäkin omat ärsyttävyydet löytyy. Mut ollaan ihan hyvillämme siitä, että n. parin kuukauden päästä kun palataan kotiin, meitä on vastassa ihana KESÄ! Ja tosiaan ihanaa, että se on suomalainen kesä :) Ollaankin alettu jo lomaviikkojamme suunnittelemaan muutaman muun suomalaistytön kanssa. Tarkotus ois käydä ainakin safarilla ja Zanzibarilla. Saa vaan nähdä miten rahat riittää kaikkeen…

Viime viikko oli työharjottelun suhteen rennoin tähän mennessä. Oma projekti ei edennyt juuri ollenkaan niin päätettiin alkaa sunnittelemaan yhtä toista kouluun liittyvää tehtävää. Ajateltiin, että mennään yhdelle alueen orpokodille pitämään jonkinlaisia luovia harjotteita ja niitä sit suunniteltiin. Tänään meidän ois tarkotus mennä sinne sit lapsosille vähän leikkejä vetämään. Ja mukaan lähtee meidän kamut Sonja ja Sonja, jotka on myös sosionomiopiskelijoita. 

Viime viikonloppuna käytiin muutaman paikallisen kaverin kanssa Bagamoyo nimisessä kaupungissa. Mentiin perjantai-iltana (tarkotus oli lähteä klo 18, lähdettiin sitten "pienen" odottelun jälkeen klo 21 aikoihin) hostellille ja käytiin paikallisessa diskoteekissa. Ilta meni siis nopeesti ja aamulla oltiin tosi virkeinä valmiita kiertelemään kaupunkia. No, käytiinhän me syömässä ja yhdellä Art Marketilla.. Tuolta marketilta tosin jokainen tais löytää jotain kotiinviemiseksi. Iltapäivällä ajeltiin sit takaisin Baharille. Tulipahan käytyä jossain muuallakin, mut Bagamoyoon ei välttämättä tarvii enää toista kertaa eksyä, vaikkakin yhdellä rannalla nähty mielettömän upea tähtitaivas teki meihin molempiin vaikutuksen. Lauantaina käytiin vielä hienosti syömässä, meidän kämppiksen Susannan läksiäisten kunniaksi. Sunnuntaina suunnattiin White Sands hotellille ottamaan aurinkoa, joka oli tähän asti ylivoimasesti hienoin hotelliranta. Sisäänpääsyhintaan kuului myös mahtava buffetlounas, ja kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että Maiju arvioi mahansa koon taas vähän yläkanttiin. Ruoka oli niiiiiiin hyvää, Annika rakastui varsinkin passionhedelmämousseen, jota syötiin jälkkäriks.

Tänään vietetään parin tanskalaisen team leaderin läksiäisiä, tulee varmaan olemaan ihan hienot partyt. Viikonlopuksi meillä ei ookaan suurempia suunnitelmia, köllötellään auringossa jos säät sen vaan sallii. Viikko on nimittäin ollu melko pilvinen ja sateinen. Sunnuntaina tottakai vähän jotain spesiaalimpaa Annikan synttäreiden kunniaks! 

Hakuna Matata

Nyt jo kolme viikkoa takana, ja aateltiinki että vois olla aika kertoilla vähän tarkemmin Tansaniasta ja meidän elämästä täällä. 

Asuminen

Asutaan siis Dar es Salaamin kaupungissa, keskustasta noin 25 km päässä Bahari Beach nimisellä alueella. Bahari on tosi rauhallista ja maaseutumaista aluetta keskustaan verrattuna, mut täältä löytyy suunnilleen kaikki tarpeellinen eli kaupat ja pari ravintolaa suht läheltä. Myös yks isompi foodmarket löytyy kävelymatkan päästä. Keskustassa päin ollaan käyty vähintään kerran viikossa, rahaa nostamassa ja isompia kauppaostoksia tekemässä. Ihan keskustaan ollaan eksytty parisen kertaa syömään tai klubeilemaan. 

Kotina meillä tän harjottelun aikana toimii Art in Tanzanian Bahari Beachin vapaaehtoistalo/hostelli. Meidän huone on melkosen hyvä, ainakin paikalliseen tasoon nähden. Suihku toimii aina kun vettä on saatavilla ja tilaakin on ihan ruhtinaallisesti. Ainakin tällä hetkellä tilaa löytyy, kun meidän kuuden hengen huoneessa asuu vaan 3 ihmistä. Huoneesta löytyy yks iso kattotuuletin, joka siis toimii aina sillon kun on sähköä. Tuuletin ei kuitenkaan sen vertaa näillä leveyksillä auta, että ei jouduttais koko ajan hikoilemaan. Ilmastointi ois jees!

Nyt talolla asuu 7 suomalaisen lisäksi vain pari tanskalaista, muutama AIT:n työntekijä sekä talon henkilökuntaa. Tosin ens viikolla tänne tulee taas uusi iso porukka tanskalaisia tyttöjä, niillä kun on joku villitys tanskassa, että tullaan välivuosi viettämään "vapaaehtoistyön" merkeissä Afrikkaan. Samassa talossa toimii myös aamupäivisin lasten päiväkoti ja iltapäivisin aikuisten englannin opetus. Eli monenlaista sakkia täällä päivittäin näkee. 

Työharjoittelu

Kun tultiin Tansaniaan, meillä ei oikeesti ollut hajuakaan mitä kaikkea tullaan tänä aikana täällä tekemään. Eikä se kyllä selvinnyt ihan muutamassa päivässä paikan päälläkään.. Nyt meillä kuitenkin alkaa olla jonkunlainen haisu siitä, mikä meidän harjottelun tarkoitus vois olla. Meillä on yks pääprojekti, eli oppilasneuvostotoiminnan aloittaminen yhdelle Baharin alueen koululle. Projekti on edenny melko hitaasti, varsinki oppilaiden viikon mittaisen pääsiäisloman takia, mutta asiat kuitenkin etenee. Projekti kuuluu Unicefin Children's Agenda ohjelmaan, jossa on paljon erilaisia kehittämiskohtia sosiaalityötä ajatellen. Tän prokkiksen lisäksi ollaan oltu mukana kehittämässä erilaisia menetelmiä koulussa käytettävän kuritusväkivallan ehkäisemiseksi ja käyty vierailemassa orpokodilla sekä maalailemassa yhden koulun seiniä. Vaikka ei olla tunnettu oloamme kovin kiireisiksi tai stressaantuneiksi, niin kyllä tässä kolmen viikon aikana rannalla makoilun lisäksi on jotain saatu aikaan. Muutenkin työharjoittelu tuntuu tosi erilaiselta kuin Suomessa. Täällä ei tarvii ottaa paineita siitä, miten pärjää tai mitä muut ihmiset ajattelee sun "ammatillisuudesta". Kuhan vaan yrittää ja on mukana, se riittää. 

Kulkeminen

Koska täällä Baharilla ei nyt kovinkaan paljon ole tekemistä vapaa-ajalle, niin kuljetaan aika paljon lähemmäs keskustaa. Yleensä ostoksille, ravintolaan syömään tai ihan vaan yltiöhienojen hotellien rannalle itteämme grillailemaan. Kulkeminen paikasta toiseen on täällä suht helppoa ja halpaa. Eniten kuljetaan tuktukeilla, paikallisten mukaan bajajeilla, jotka on pieniä mopoautoja ilman ovia. Tuktukkiin mahtuu neljä, tosin ollaan taidettu mennä joku kerta kuudestaankin sellasella. Myös bussit, eli dala dalat, kulkee (täällä ei oo mitään tietoja aikatauluista, sitä vaan mennään odottelemaan tien varteen) ja niillä matkustaminen on todella halpaa. Ollaan maksettu pisimmästä matkasta 300 shillinkiä eli 30 senttiä ja sillä pääsee jo hyvän matkaan keskustaan päin. 

Ihmiset

Paikallisista meillä on erilaisia kokemuksia, pääosin kuitenki positiivisia. Lapset ja nuoret on todella ystävällisiä, mukavia ja aina hymyilemässä meille. Se onkin hassua, että ollaan paikallisille (varsinkin lapsille) täällä joku suurempikin nähtävyys... Ei olla totuttu tällaseen huomioon! Yleensä lapset vilkuttelee ja huutelee Jamboa, ja varsinkin leikkikouluissa tai orpokodeissa tulevat pitämään kädestä kiinni tai ihan syliin asti istumaan. On ollu opettavaista huomata, miten pienillä teoilla voi piristää toisen ihmisen päivää. Ollaan käyty orpokodilla ihan vaan viettämässä lasten kanssa aikaa, juttelemassa ja vähän leikkimässä ja se riittää niille. Tänne tullessaan ei todellakaan tarvii olla hienoja maailmanpelastussuunnitelmia, kun niin vähällä voi auttaa jo paljon.  

Myös paikalliset naiset, varsinkin talon kokki ja siivoojat, on olleet tosi mukavia meille. Ne on aina niin iloisia ja hyväntuulisia, tervehtivät aamupalalla ja kysyvät kuinka voidaan. Miehet on myös ystävällisiä, varsinkin talon työntekijät kaikki todella mukavia. Ollaan kuitenkin kaupungilla ollessamme huomattu, että vaaleaihoisina naisina saadaan tummaihoisilta miehiltä vähän enemmän huomiota. Miehet saattaa selittää tosi avoimesti, kuinka kauniita heidän mielestä ollaan ja pyytelevät drinksuille. Ollaan kuitenkin muistettu, että vaikka kuinka mukavia ihmisiä täällä ollaankin tavattu, niin myös niitä roistoja löytyy. Meitä on monesti kehotettu pitämään hyvää huolta käsilaukuista ja mustutetaan siitä, että ei pitäis kanniskella suuria summia rahaa mukanaan. Aina vaaleaihoisena tulee olla varovainen täällä liikkuessaan. Tämä huomattiin taas, kun yks suomalainen pariskunta oli kidnapattu ja ryöstetty Darin keskustassa viime viikonloppuna.. Tottakai kaikenlaista voi tapahtua missä vaan, mutta täällä on hyvä ottaa varman päälle ja liikkua mieluiten isolla porukalla. 

Kolmen viikon aikana on huomattu myös se, että afrikkalaiseen elämään kuuluu tietynlainen rentous ja asioiden hitaasti eteneminen. Esimerkiksi kolmen viikon aikana meidän oma kouluprojekti on edennyt todella vähän eteenpäin, mutta on kuitenkin sellainen olo, että kyllä me jotain aikaiseksi saadaan. Myös aikataulut ja niiden noudattaminen on täällä melko joustavia. Saatetaan odottaa bussia puoli tuntia yliaikaa tai tapaamisajankohtaa koulun rehtorin kanssa joudutaan siirtämään useita kertoja ennen varsinaista tapaamista. Ainakaan vielä tällainen rentous ja aikataulujen joustavuus ei oo alkanu suuremmin ärsyttämään. Suomessa ollaan totuttu tekemään asiat kiireellä ja mahdollisimman tehokkaasti, mikä aiheuttaa paljon paineita ja stressiä. Afrikkalaisten tyyli on huomattavasti ihmisystävällisempi, mutta toisaalta asioita ei saada järjestettyä yhtä tehokkaasti. 

Kaikista tärkein eli RUOKA

Meille hintaan täällä kuuluu aamupala sekä illallinen. Lounastakin saadaan, jos maksetaan 2000 shillinkiä, eli alle 1€. Ei siis pahan hintanen. Ruoka on tähän asti ollut syötävää ja välillä tosi maukastakin, illalliset varsinkin. Vaihtelua tosin ei paljoakaan löydy, yleensä riisi/pasta/peruna ja jonkunlaista kastiketta kylkeen. Karppaajana täällä ei siis pärjäis kovinkaan hyvin, mutta plussa on se, että ruokaan kuuluu myös yleensä salaattia + hedelmiä. Aamupalalla ei puolestaan voikaan kehua edes tämän vertaa, sillä ainoana leipävaihtoehtona on vaalea pullamössöleipä, jota ei todellakaan pysty joka aamu vetämään. Joinakin aamuina saadaan myös munakasta, mikä on todella hyvää. Sit lisäksi jotain hedelmiä ja siinäpä se onkin. Kaupasta ollaankin ostettu jogurttia, mehua ja muroja vähän täydentämään tätä monipuolista aamupala-antia.  

Talolla ollaan siis pääosin syöty tosi länsimaalaista ruokaa, mutta keskiviikkoiltaisin on  paikallisen ruoan vuoro ja tähän asti noista illoista on jäänyt monenlaisia kokemuksia. Ehkä eniten irvistyksiä aiheuttanut ruoka, mitä täällä on syöty, on paikallinen Ugali. Sen koostumus muistuttaa kokkareista mannapuuroa, joka ei maistu oikeastaan yhtään miltään. Ugali syödään oikeaoppisesti sormin ja se muotoillaan palloksi, jonka keskelle koloon laitetaan jotain kastiketta/muhennosta. Siitä ei ihan tullut meidän lemppariruokaa! Chapati puolestaan on paikallista ruokaa, joka maistuu meille kummallekin. Se on lettumainen leipä, joka maistuu todella hyvältä minkä tahansa lisukkeen kanssa. Esimerkiksi eilen me saatiin illallisella chapatia, salaattia ja papukastiketta. 

Shoppailu

Parhaat shoppailupaikat on löydetty tähän mennessä Zanzibarilta ja Darin keskustan tuntumassa olevalta Woodmarketilta. Woodmarket on iso alue kojuja, joissa myydään kaikkea puusta tehtyä esim lautasia, patsaita, salaatinottimia, koruja jne. Mutta myös paljon muuta niinku laukkuja ja kenkiä. Hintataso täällä Suomeen nähden melko halpaa, kuhan vaan jaksaa tinkiä hintoja tarpeeks. Vaaleaihoisena meiltä pyydetään ihan törkeen paljon ylihintaa, mut jos vaan jaksaa tingata niin hinnat saa tarpeeks alas. Sellanen muutamasta eurosta tinkaaminen tuntuu vaan joskus niin puuduttavalta ja turhalta, että pari kertaa on suostuttu maksamaan vähän enemmän. Korviksista ei olla kuitenkaan maksettu kertaakaan yli puoltatoista euroa, niitä saa onneks halvalla!   

Myös hedelmien ostaminen on täällä helppoa ja halpaa. Hedelmäkojuja löytyy melkein mistä vaan minne meneekin ja banaanin saa muutamalla sentillä. Ollaan myös innostuttu paikallisista appelsiineista (täällä ne on väriltään vihreitä eikä keltasia), mangoista ja ananaksista. Kaikki on varmasti ihan tuoretta ja kaiken lisäks vielä terveellistä. Saadaan ees vähän vitamiineja niiden hiilareiden lisäks.. 

Sää

Ikinä ei olla kummatkaan oltu näin kuumassa paikassa, ei edes Annika Thaimaassa ollessaan. Pari ensimmäistä viikkoa meni kuumuuteen totutellen, mutta nyt se tuntuu jo melko normaalilta, että otsa on ympäri vuorokauden hikinen tai että jo lyhyellä kävelymatkalla paita on yleensä läpimärkä hiestä. Suihkussa tulee siis käytyä vähintään kaks kertaa päivässä, muuten tätä ei kestäis! Uiminen on kans hyvä tapa lievittää oloa, mutta merivesikin on niin lämmintä, että ei siitä pitkäks aikaa oo apua. Just tässä kuussa pitäis alkaa sadekausi, ja on tässä jo jonkunlaista merkkiä sellasesta ollukin. Tän päivän on oikeestaan koko ajan satanu ja ukkostanu, mikä on kivaa vaihtelua paahtavan kuumaan aurinkoon. Sateen jälkeen on ihan mukavan raikas ilma, eikä läheskään niin tunkkanen ja hiostava kuin normaalisti. Tänään ei vaan päästy meidän viikottaiselle shoppausreissulle Mlimani ostoskeskukseen, mut jospa huomenna ois parempi tuuri.

Tansania on köyhimpiin maihin verrattuna jo hyvin kehittyny, varsinkin jos rikkaiden alueelle sattuu eksymään. Eli ei voida sanoa, että oltais oikeesti nähty köyhyyttä sieltä pahimmasta päästä. Turismi on selkeesti vaikuttanu paljon siihen, että länsimaalaiset ostoskeskukset, ravintolat ja hotellit on jo arkipäivää täälläkin. Köyhempiäkin alueita kyllä löytyy, ja niillä on todella karun näköistä. Ihmiset asuu pienissä likaisissa savi- tai puumajoissa roskien ja jätteiden keskellä. Tässä maassa siis ei ole vielä keksitty jätteiden hävittämiselle kovin järkevää tapaa, ihmiset vaan polttaa roskansa omilla pihoillaan. 

Kaikenkaikkiaan on tykätty olla täällä, mut voi kyllä olla et jossain vaiheessa tulee myös pieni laskukausi. Maiju ainakin on alkanu vähän jo ikävöimään oman kämpän rauhaa ja kaikkee 'luksusta', mitä sieltä löytyy. Saa nähdä, minkälaisilla fiiliksillä jatketaan seuraavat 2 kuukautta eteenpäin! 

Ommoo lommoo Zanzilla

Viime viikko hurahti tosi nopeesti, sillä vietettiin mukavan pituinen viiden päivän pääsiäisloma. Alkuviikko meni yhden väkivaltaprojektin parissa ja torstaiaamuna lähdettiin sit kohti kuuluisaa Zanzibarin saarta. Lauttamatka saarelle kesti reilun puoltoista tuntia ja tuona aikana kerettiin hyvin ottamaan pienet päikkärit lautan kannella. Perillä huomattiin melko äkkiä, että Zanzibarin Stone Town on täynnä kauniita historiallisia rakennuksia (tosin melko ränsistyneitä) ja muutenkin ympäristö oli vehreämpää kuin Darissa. Ensimmäiseks suunnattiin Zanzibarin AIT:n vapaaehtoistalolle. Kamat jätettyämme lähdettiin syömään ravintolaan, jossa oli tarjolla monenlaisia paikallisia ruokia. Paikka oli yllättävän hyvä, ruoka maistui ja kokonaiset ateriat saatiin alle viidellä eurolla. AIT:n talo oli melko erilainen kun täällä Baharilla, mutta huoneet oli ihan viihtyisiä. Parasta kuitenkin oli talon oma lemmikkiapina, jonka kanssa pelleiltiin aina kun kerettiin. Tosin kerran apina pääsi vahingossa meidän huoneeseen ja kakkasi yhteen sängyistä. 

Perjantaina nukuttiin pitkään ja lähdettiin brunssille muutaman suomalaistytön kanssa. Löydettiinkin aivan mahtavan hyvää ruokaa tarjoileva pieni kahvila, jossa syötiin ensimmäinen kunnollinen aamupala reiluun kahteen viikoon. Pitkän brunssin jälkeen shoppailtiin, shoppailtiin ja shoppailtiin. Stone Townista löytyy paljon kapeita kujia pikku kauppoineen ja niissähän saatiin kulumaan koko päivä. Saldona muun muassa afrikkalaistyylisiä koruja, haalareita, haaremihousuja ja muuta kivaa. Illalla käytiin ravintolassa syömässä ja mentiin Livingstone nimiseen baariin iltaa istumaan. 

Puoliksi syöty aamupala, Maiju kerkes syödä munakkaansa 

ennen kuin muisti ottaa kuvan tästä ihanuudesta

Tehokasta jätteiden hävittämistä!

Lauantaiaamuna startattiin taas aikaisin kohti Zanzibarin pohjoispuolta. Mentiin paikkaan nimeltä Kwenda Beach, Sunset Resort hotelliin. Päästyämme huoneeseen ei voitu uskoa silmiämme, oltiin tultu todellakin ihanaan luksus paratiisihotelliin. Huoneesta pääsi melkeinpä suoraan rannalle loikoilemaan ja baarikin löyty ihan vierestä. Päivä meni rannalla nukkuen, illalla puolestaan taas biletettiin. Viereisellä (suomalaisen omistamalla) hotellin rannalla oli Full Moon partyt, joihin oli tietenkin pakko mennä. Bileet oli tosi kivat, kun päästiin olemaan rannalla koko ajan, mutta tanssilattialla hiki virtasi taas normaaliin malliin.

Sunnuntaiaamuna oltiin valmiita ottamaan vielä viimeiset rusketukset ihanalla rannalla, mutta 15 minuutin auringonoton jälkeen taivaalle ilmestyi uhkaavan tummia pilviä. Eipä siinä kauan mennytkään, kun vettä tuli kaatamalla. Satoi sitten juuri sen 2 tuntia, jotka oltiin vielä Kwendalla ja auringon paistaessa lähdettiin takaisin Stone Towniin. Sunnuntai-iltana oltiin takaisin Baharilla ja supernälkäisinä odotettiin, että saadaan hyvää ruokaa. Toisin kuitenkin kävi ja saatiin lasten synttärikekkereiltä ylijääneitä kylmiä ranskalaisia ja nakkeja sekä kylmiä paistettuja banaaneja. Että sellanen pudotus arkeen! 

Tänään yritettiin saada omaa oppilasneuvosto projektia eteenpäin, mutta niinkun ollaan huomattu, asiat etenee hitaasti. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä käymään koululla keskustelemassa oppilaiden kanssa asioista. Tämän päivän Maijulla on ollut poikkeuksellisen väsynyt olo, mutta Annika lähtee illalla vielä leffaan parin tanskalaisen kanssa. 

Täällä on mennyt siis mukavasti mutta Annikan elämä hyttysten kanssa on käynyt entistä hankalammaksi. Nyt niiden aiheuttamien paukamien vuoksi on päällä antibioottikuuri. Muutenkin ollaan vuorotellen oltu pienessä flunssassa, mutta pahimmilta taudeilta on tähän mennessä säästytty.

                                                                   Monkey!

Rento meininki jatkuu…

Toinen viikko on vierähtänyt nopeasti ja nyt on päivityksen aika. Hoidettiin meidän palovammoja niin ahkerasti, että ne on jo parantuneet oikeastaan kokonaan. Epäilemättä uusia vammoja on kyllä odotettavissa, on tää Afrikan aurinko sen verran petollinen. Viikolla puuhailtiin meidän projektin ja koulutehtävien parissa, käytiin vähän ostoksilla ja aika paljon vaan hengailtiin täällä talolla. Torstaina sitten päästiin maalaamaan järjestön rakentaman uuden koulun sisäseiniä. Meidän kämppäkaveri Vilma oli taidokkaasti luonnostellut seinälle Afrikan eläimiä ja maisemia ja me päästiin sitten värityshommiin. Saatiin lapsista innokasta yleisöä. Ne otti oikein tuolit alleen ja tuli mahdollisimman lähelle katsomaan meidän taiteilua koko projektin ajaksi. Oltiin tosi väsyneitä (ja jälleen kerran hikisiä) tuon homman jäljiltä, mutta oli kiva päästä tekemään jotain konkreettista. Hauskaa ajatella, että meidän kädenjäljet on nyt sitten tallennettu tänne Afrikkaan lasten iloksi. 

Perjantaina aamupäivällä me käytiin markkinoilla läheisellä Tegetan alueella. Iltapäivällä olis ilmeisesti ollu paremmat apajat, mutta ostettiin me sieltä mekot koko tyttöporukalle. Iltapäivästä lähdettiin jatkaa ostoskierrosta Shopper's Plazaan, jonne oli pitkä matka ja hinnat sen verran pilvissä, että ainoot saaliit tais olla smoothie ja pirtelö. Selvästi tuo osotoskeskus oli länsmaisten paikka ja hinnat sen mukaiset, kalliimpaa melkeinpä ku Suomessa. Illalla lähdettiin suomalaisporukan ja muutaman paikallisen kanssa klubeilemaan. Käytiin ensin yhdessä "istumabaarissa" ja sieltä siirryttiin itse klubiin. Ei kumpikaan ihan hirveesti lämmetty kyseiselle paikalle. Annikan korville musiikin volyymit oli ihan liian kaakossa ja Maijulle juomien hinnat aivan liian korkeita. ( 8 euroo siideripullo, kuvitelkaa!!) Täällä saadaan muuten aika paljon erityiskohtelua valkoihoisena, nytkin oltiin jollain VIP-puolella. Muutenkin on outoa, kun meitä tuijotellaan täällä tosi häpeilemättä ja jotkut ottaa valkokuviakin. Huomiota tosin osattiin odottaa jo ennen reissua.

 Lauantaina herättiin uuteen päivään parin tunnin yöunien jälkeen. Haluttiin ehdottomasti päästä lauantaiaamuiselle lettuaamiaiselle. Oli muuten älyttömän hyviä, mutta molempien mahat meni vähän sekaisin. Lauantaina lähdettiin vähän matkan päähän Kunduchi Beach Resortiin, joka oli todella hulppea länsimainen hotelli uimarantoineen. Sinne on päästävä uudelleen, vaikkakin ruokailuun menikin puolet päivästä, koska odottelimme annoksia kaksi ja puoli tuntia. Ihan hotellin vieressä on tosiaan köyhimmistä köyhin slummialue ja nämä kaksi maailmaa on erotettu pelkällä korkealla betoniseinällä. Ilalla hostellilla järjestettiin African Drumming Party ja nähtiin aika hienoa afrikkalaista tanssia. Ei kuitenkaan jaksettu jäädä bileiden jatkoille edellisyön univajeista johtuen. Musiikit pauhasivat kuitenkin täysillä noin kello kahteen asti.

Tänään ollaan käyty meidän lähirannalla uimassa ja aurinkoa ottamassa sekä shoppailemassa afrkkalaisia kivoja juttuja Wood Marketilta. Tutustuttiin yhteen tosi mukavaan paikalliseen myyjään, joka lupasi opettaa meitä tekemään afrikkalaista taidetta itse. Ollaan menossa alkuviikosta sen mukavan ukkelin työpajaan. Meinataan mennä myös orpokotiin joku päivä ja tehdä yhtä sivuprojektia koulujen ollessa kiinni pääsiäislomaviikon ajan. 

Burning Africa

Paljon on taas ehtiny tapahtumaan tässä muutaman päivän sisällä. Tässäpä nyt jonkin verran meidän menoista!

Perjantaiaamu alotettiin reippaasti joogalla läheisellä rannalla, ja oli aika mahtavaa! Tuntui niin epätodelliselta joogailla valtameren rannalla ja katella auringonnousua loputtoman meren takaa. Joogaopettaja on täällä enää pari viikkoa ja meillä oliskin intohimoinen suunnitelma käydä joogaamassa joka aamu, jos ja kun keretään. Täällä kun urheilut pitää urheilla tosi aikaseen, koska päivällä ei voi kuvitellakaan hikoilevansa yhtään enempää. Saa nähdä miten onnistutaan..

Joogan jälkeen lähdettiin kiertämään lähialueen kouluja yhdessä ohjaajan kanssa. Käytiin leikkikouluissa, ylä- ja ala-asteilla sekä yhdellä orpokodilla. Tämä reissu oli viimeistään se silmiäavaava kokemus, kun tulee kehitysmaahan ja näkee todella köyhän elämän. Ollaan kuultu etukäteen kuvauksia siitä, millaisissa oloissa oppilaat kouluissa opiskelee ja elää, mutta vasta omin silmin nähtynä asiat todella tajuaa. Kouluvierailujen jälkeen oli sellanen fiilis, että miten voikin olla näin epäreilua. Itellä on niin paljon kaikkea, ja toisilla niin vähän. Ollaan myös ihmetelty sitä, miten länsimaalaiset isot ostokeskukset ja köyhät slummialueet mahtuu täällä samalle kadulle. Slummeissa ihmiset asuu betoni/puuhökkeleissä jätteiden keskellä. Ollaan törmätty myös rikkaisiin alueisiin eli kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on täälläkin aika selvästi nähtävissä. Ihmisiä täällä Darin alueella on muuten n. 2,5 miljoona ja sen kyllä huomaa!

Perjantaina iltapäivällä lähdettiin porukalla suomalaisten tyttöjen ja yhden paikallisen tytön kanssa ostoksille ja sen jälkeen syömään hienoon länsimaalaistyyliseen ravintolaan. Tuon reilun parituntisen aikana kerettiin kokea ja nähdä taas vaikka mitä. Puikkelehdittiin tuktukeilla ympäriinsä pienillä kaduilla, ihmispaljouden keskellä. Täällä on melko normaalia, että tuktukit hajoilee  keskelle liikennettä ja niin kävi myös meille. Kuski onneks tiesi, mitä tehdä ja selvittiin perille (hengissä!). Syönnin jälkeen lähdettiin vielä rantabileisiin, jotka järjestetään tässä läheisellä rannalla joka ilta. Tanssittiin, käytiin kävelemässä rantavedessä ja vaan fiilisteltiin sitä, että ollaan oikeasti Afrikassa! Perjantai oli siis mahtava ja kiireinen päivä, ja oltiinkin melko väsyneitä nukkumaan mennessä. 

                                               

Lauantaina vuorossa oli vihdoinkin auringonottoa, Mbydya-saarella. Matka saarelle kesti 15 min ja Maijun selkä kärtsäsi jo tuossa vaiheessa. Saarella oltiin todellakin paratiisissa: valkoista hiekkaa, kirkkaan sinistä vettä ja palmuja ympärillä. Uitiin ja köllöteltiin rantavedessä ihan onnessamme. Päivällä oli kyllä tosi hauskaa, mutta myöhemmin hymy hyytyi, kun tajuttiin että ollaan palettu tosi pahasti, vaikka oltiin läträtty aurinkosuojien kanssa ja taivas oli enimmäkseen pilvinen. Illalla Maiju kuitenkin jaksoi kuumottavasta ihosta huolimatta lähteä muiden tyttöjen kanssa klubille, mutta Annikan kivut ja ärsytys saivat jäämään hostellille. 

Nyt sunnuntaina jätettiin jalkapallomatsi välistä, oltaisiin luultavasti jouduttu istumaan siellä suoraan auringonpaisteessa. Tänään fiilikset onkin olleet huonoimmat tähän asti ja joudutaan varmaankin kärsimään kivuista vielä muutama päivä, joiden aikana on odotettavissa (äidit ja iskät älkää säikähtäkö) nahkan kuoriutumista ja rakkuloita. Mutta kyllä tästä selvitään ja nyt ainakin ollaan samassa veneessä muiden suomalaisten kanssa!  Ja ainiin, tämän päivän "ihanuutta" on lisännyt se, että oltiin aamusta iltaan ilman sähköjä...

Huomenna aletaan sit työstämään meidän projektia. Ekaksi suunnitelmana on tehdä kysely oppilaiden hyvinvoinnista ja vaikuttamismahdollisuuksista koulussa. 

Kirjotellaan taas myöhemmin ja toivottavasti terveemmissä tunnelmissa! 

HOTHOT

Kohta kolmas päivä Afrikassa vietetty ja laskujemme mukaan TJ 78. Eilen illalla lähdettiin tyttöporukalla nauttimaan lähipubissa yhdet paikalliset siiderit, REDDS'it. Pubissa meidän seuraan liittyi myös vapaaehtoistalon paikallisia vartijoita ja työntekijöitä. Bahari Beachin alue on siitä kiva, että ranta, pikkukaupat, apteekki ja tuo pubi on ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Illalla oli kivaa olla ulkona, kun oli edelleen kuumaa ja päästiin ihailemaan taivaalla loistavia tähtiä. 

Täällä vastaan tulijat moikkavat tervehdykseksi " Mambo", johon vastataan "Poa". Kauppiaita kiitämme sanomalla "Asante sana" = kiitos paljon. Siinäpä melkein onkin huima Swahilin kielen taitomme.

Tänään muuten meidänkin suihku teki tenän eikä pyttykään suostunut vetämään. Onneksi ongelma oli väliaikainen, ja vettä tulee taas. Ensimmäinen sähkökatkokin iski aamun palaverissa järjestön suomalaisen työntekijän luona.  Tänään tuli myös reissun ensimmäinen sadekuuro, joka ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Taivas on tänään ollut pilvessä, mutta ollaan ihan tyytyväisiä, ettei ole ollut ihan niin paahtavan kuumaa. Ilma on kuitenkin tosi kostea koko ajan. Tänään ollaan paleveeraamisen lisäksi suunniteltu harjoittelujuttuja ja käyty kaupassa. Pelättiin ennen reissua, että laihdutaan täällä, mutta kauppareissuilta tarttuukin matkaan vähän turhan usein sipsiä ja limsaa. Ei siis pelkoa kuihtumisesta!

Huomenna aiomme aloittaa aamun joogaamalla rannalla auringon noustessa. Kuulostaa niin idylliseltä, että pakko kokeilla! Ehkä innostumme joogailemaan useinkin, sillä yksi vapaaehtoistyöntekijä vetää tunteja rannalla joka aamu varttia yli kuusi. Saa nähdä miten jaksetaan nousta, koska ollaan nukuttu molemmat täällä tosi huonosti. Huoneessa on öisinkin tosi kuuma, vaikka tuuletin vähän helpottaakin oloa. 

Kaikki on kateellisia Maijun tossuista, kannatti ottaa mukaan! Lattiat huoneessa on niin paskaset, että jalkapohjat on koko ajan liassa. 

                                            Hostelli (vapaaehtoistalo) ja Annika                     

Meillä on huomenna paljon ohjelmaa, sillä joogan jälkeen lähdemme yhden työntekijän, Timonin, kanssa tutustumaan paikallisiin kouluihin. Meidän harjottelutehtäväksi ollaan suunniteltu oppilasneuvostojen kehittämistä kouluille, joten kartoitetaan samalla, millaisia mahdollisuuksia kouluilla olisi toteuttaa tuollaista toimintaa. Paikallinen työntekijä kertoi meille, että koululaiset kohtaavat fyysistä ja henkistä väkivaltaa sekä opettajien että muiden oppilaiden taholta. Toivomme, että asioita uskallettaisiin ottaa enemmän puheeksi. 

Kouluvierailujen jälkeen lähdemme ostoksille market-alueelle ja illalla vielä ulos syömään. Lauantaina luvassa on retki läheiselle Choral-islandille, joten pääsemme lötköttämään rannalle. Sunnuntaina menemme katsomaan jalkapallopeliä! Tiedossa siis paljon tekemistä ja ohjelmaa viikonlopulle.

                                                                            Lehmä!